• fi

Blog Post

06
HELMI
2020

Uuden äärellä

Melkein 13 vuotta sitten näin Hesarissa työpaikkailmoituksen, jossa kysyttiin, haluatko kehittyä Suomen parhaaksi BtoB-myyjäksi? Ajattelin, että mikä ettei. Olin jo puristunut aikamoisen myyntikoulumankelin läpi luullen osaavani yhtä ja toista asiakkaan koukkuun saamiseksi.

Olin Lontoossa kaupalliset koulut käynyt, johtamisen erikoisammattitutkinnon opiskellut ja seitsemän vuotta asiakastyöskentelyä johtanut. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) minulla oli parikymmentä johdettavaa. Kuvittelin olevani jo aika kova luu kolmekymppiseksi. Olin toki väärässä. En silloin tiennyt tai arvannutkaan osaamattomuuttani. Vähän aikaa sitten olin ollut esimiesvalmennuksessa, josta jäi käteen valmentajan iso ego ja se, että hän oli remontoinut asuntonsa saunan seinään integroidun jääkaapin saunakaljoille ja huippuluokan äänentoiston.

Hain Hesarissa mainostettuun tehtävään. Minusta tulisi konsultti, jos minut valittaisiin. Yrityksestä olin kuullut, mutta hyvin en sitä tuntenut. Otin toki selvää firmasta. Pääsin ensimmäiseen haastatteluun, jossa karisteltiin kaikki harhaluulot – jos niitä oli – konsultin työn prameudesta. Se olisi kuulemma rankkaa ja raakaa duunia.  Tajusin sanoneeni, että kaikesta huolimatta haluan tämän työn. Jotenkin änkytin itseni läpi ensimmäisestä tulikokeesta. Pääsin jatkoon ja lopulta minut valittiin. Fiilis oli katossa.

Alkoi 12-vuotinen oppimispolku. Ymmärsin, että voidakseni auttaa yrityksiä menestymään (= voidakseni toimia konsulttina), pitää ensin etsiä avun tarpeessa olevat yritykset. Sitten ymmärsin, etteivät ihmiset yrityksissä välttämättä tienneet tarvitsevansa apuamme. Piti myydä tarvetta. Piti opetella perehtymään yrityksen liiketoimintaan, tavoitteisiin ja niihin liittyviin haasteisiin. Piti opetella perehdyttämään asiakasta omiin haasteisiinsa. Työ vei mukanaan. Aloin ymmärtämään tietämättömyyteni ja osaamattomuuteni. Se opetti nöyryyttä. Voidakseni menestyä oli opeteltava uutta koko ajan. Jokaiselta asiakkaalta ja jokaisesta kohtaamisesta oppi aina jotain.

Jossain vaiheessa huomasin, että yritykset painivat samankaltaisten haasteiden kanssa: kannattavan kasvun aikaansaaminen, asiakasuskollisuuden kehittäminen, uusien ratkaisujen ja uuden liiketoiminnan luominen, asiakkuuksien voittaminen kilpailijoilta… Oli haasteita avainhenkilöiden talossa pitämisen kanssa, uusien pätevien ihmisten löytämisessä, työnantajamielikuvan kehittämisessä.  Ei ollut näkyvyyttä asiakastyöskentelyn panoksen ja tuloksen väliseen suhteeseen, tavoitteiden asettaminen ja seuranta oli haastavaa. Strategiaa ei ollut omaksuttu organisaation eri tasoilla tai se oli ymmärretty väärin. Oli johtamishaasteita. Oli yrityksiä, joissa haasteiden taklaamiseksi tehtiin aktiivisesti ja sitoutuneesti töitä. Oli yrityksiä, joissa oletettiin ajan parantavan haavat. Olin onnekas saadessani nähdä tämän myös maailmalla.

Samat haasteet firmoissa jatkuvat edelleen. Töitä riittää.

Kiitos entiselle työnantajalleni Mercuri Internationalille ja erityisesti asiakkailleni, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Erityiskiitos aivan mahtaville kollegoille, jotka ovat minua opettaneet. En olisi pärjännyt ilman apua. Työpaikkailmoituksessa silloin joskus kehuttiin työn antavan näköalapaikan yritysmaailmaan. Nyt ehkä ymmärrän, mitä se tarkoittaa.

Omassa työelämässä lehti kääntyy, ja autan samankaltaisia yrityksiä ja ihmisiä pärjäämään kuin ennenkin, mutta uudella tavalla. Valmiiksi en edellisessä työssäni tullut. Jälleen on paljon opittavaa.

About the Author